Tuntuu, että tämä matka tapahtui jo ammolisina aikoina, sillä niin pitkä aika siitä jo on. Muistelen sitä aina kuitenkin lämmöllä, sillä se oli niin mukava ja miellyttävä.

Sairastan fibromyalgiaa. Koulutyö (olen opettaja) oli juuri alkanut ja stressi oli kova. Jalkani tulivat äärettömän kivuliaiksi ja pääsin hädin tuskin kävelemään. Reumalääkäri määräsi minut viiden viikon sairaslomalle. Päätimme lähteä jollekin matkalle lämpimään.

Eräänä päivänä mieheni soitti töistä ja ilmoitti varanneensa kaksi henkeä yhden hinnalla matkan Nizzaan viikoksi. 7-vuotias poikamme tulisi mukaan. Paitsi, että matkakohde tietysti oli kaunis ja paljon oli katseltavaa Monacoa ja Antibesia myöten, niin muistan aina, miten se lämpö ja valo tervehdyttivät minut. Kipu katosi jaloistani ja me kävelimme ja kävelimme kilometrikaupalla ja uimme Välimeressä. Joka ilta nukahdin ilman nukahtamistablettia.

Matkasta on jo 15 vuotta, mutta unelmoin aina, että pääsisin vielä Nizzaan, vaikka ihan pysyvästi asumaan.